torstai 27. maaliskuuta 2014

Lankalaihis: Villalangattomaksi

Eloni ja oloni on nykyisin suurilta osin vegaanista. Valitettavasti kaikkeen en voi itse vaikuttaa, koska esimerkiksi puudutus- ja nukutusaineet ovat mitä ovat ja leikkauksissa pitää käydä ja hampaita paikata. Järjenkäyttö on sallittua ja suotavaa. Mutta on kuitenkin sellaisiakin asioita, joihin voin vielä vaikuttaa.

Yksi iso mörkö tekemisissäni on tähän asti ollut villa. Sen jälkeen, kun muutin ruokavalioni kasvisyönnistä vegaaniseksi, olen yhä hamstrannut kaappeihini villaisia vaatteita (pääosin kirpparilta) ja lankoja (sekä uutena että kirppisostoina + purkulankoina + lahjoituksina).
Paha minä.
Menneiltä vuosilta kaappeihin on kertynyt läjäpäin eläinkuituisia lankoja ja vaatteita. Nyt se alkoi tuntua väärältä.
Syntyi päätös: ryhdyn villalankalaihikselle.
Villalangat saavat luvan kadota varastoistani ja muuntua vaatteiksi tai muiksi tekeleiksi.

En aio myydä villalankojani pois. Mielestäni se ei ole tarpeen. Muut saavat ajatella asiasta mitä hyvänsä. Jos olen jonkun mielestä huono vegaani sen takia, että käytän kaappeihin vuosien mittaan kertyneet villalangat omiin tarkoituksiini, niin voi voi. Minulla on myös kahdet  nahkaiset maiharit - toiset ostetut ja toiset saatu lahjoituksena (=kaatopaikalle joutumiselta pelastetut). Lisäksi moni vaatteeni on epävegaaninen, mutta aion silti käyttää niitä. Pyöräni satulakin on todennäköisesti nahkaa, mutta en silti ala vaihtaa sitä. Joku järki pitää olla kuitenkin. Siksi ehkä puhunkin ennemmin olevani vegaanisella ruokavaliolla kuin vegaani. Ettei sitten tule sanomista.

Itse en näe sitä erityisen suurena syntinä, että teen itselleni vaatteita langoista, jotka ovat olleet minulla jo vuosia (no, osa vasta vuoden, mutta kuitenkin). Se on mielestäni verrattavissa vaikkapa siihen, että käyttää jonkun takin/kengät loppuun vegaaniksi ryhtymisen jälkeen, materiaalista huolimatta.

Tästä lähtien hankin ainoastaan eläinkuiduttomia lankoja (saatan pelastaa jatkossakin elänkuidullisia lankoja roskistuomiolta, koska mielestäni lankojen päätyminen käyttöön on parempi kuin kaatopaikalle joutuminen - oli kuitu sitten peräisin mistä tahansa). Ostamaan en kuitenkaan moisia ryhdy. Villaiset langat päätyvät töihini siis ainoastaan varastoistani - eivät kaupasta. Kirppisten suhteen tekee tiukkaa - etenkin purkulankojen kanssa. Tiedän, että tulee olemaan vaikeaa jättää edullinen villapaita ostamatta, kun sen voisi tuoda kotiin ja tehdä siitä jotain muuta kivaa.

Blogista voi tästä lähtien seurata villalankalaihistani - aion raportoida töistäni ja hupenivista langoistani sen mukaan, kun vain suinkin kykenen. Lähtöpainoa minulla ei valitettavasti ole mahdollisuutta kertoa, kun lankani ovat pääosin värien mukaan lajilteltuna enkä jaksa alkaa kaveilla sieltä tätä merkintää varten villaisia irralleen. Osa langoista on sitä paitsi vanhempieni luona, joten senkään vuoksi en saisi kokoon realistista lähtöpainoa. Jokaisen villalankalaihis-postauksen yhteydessä kerron kyllä huvenneiden lankojen painon (ja mahdollisesti myös sen hetkisen kokonaistilanteenkin). Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun eläinkuituiset langat ovat huvenneet varastoista tyystin, saa sen lähtöpainonkin tietoonsa.

Julistan villalankalaihikseni alkaneeksi. Ja näitä kiloja ei saada takaisin.

Joitakin tekeillä olevia villajuttuja:


Novita Mambo (mambovirtanen)
Jämälankahuivi (joukossa tosin myös eläinkuiduttomia lankoja)

2 kommenttia:

  1. Älä laihiksestasi huolimatta jätä hyviä ja edullisia villaisia neuleita ostamatta, jos sellaisia kirppiksiltä löydät, nimittäin minä voisin keksiä niille käyttöä. Ehkä hyväntekeväisyysneuleiksi tms käyttöön.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, kun käytät langat hyödyksi! :) Olisi tosiaan luonnonvarojen tuhlausta heittää ne menemään ja mielestäni myös hyvä idea pelastaa niitä, jos ovat joutumassa roskiin! Sama pätee mysös esim. noihin nahkajuttuihin.

    VastaaPoista